imetysviikko

Tänään Länsi-Savossa julkaistiin Hilman ja minun haastattelu imetysviikolle. Kerron teille nyt hieman tarkemmin Hilman ja minun imetys taipaleesta.

Hilman synnyttyä imetys sujui sairaalassa tosi hyvin. Hilma sai öisin lisämaitona minun pumppaamaa maitoa ja muuten hän oli usein rinnalla. Koin sairaalassa ollessa suurta onnistumisen iloa imetyksen alkamisesta. 

Kotiutumispäivänä maito nousi hyvin voimakkaasti rintoihin ja olin tosi kipeä. Sain lääkäriltä ohjeeksi pumpata maidon Hilmalle. Hilma söikin pääasiassa pullosta rintamaitoa. Muutaman päivän kuluttua huomasin, että maidon tulo vähenee ja aloin ottaa Hilmaa rinnalle. Maidontulo taas lisääntyi ja aloimme siityä enenevissä määrin rintaruokintaan. 

Hilma alkoi melko pian rinnalle siirtymisen jälkeen saada valtavia rintaraivareita. Tuntui, että vain pullo olisi Hilmalle kelvannut. Sain aika-ajoin huijattua Hilmaa syömään rinnalta tutilla hämäyksen avulla tai rintakumilla. Jossain vaiheessa muistan, että Hilma suostui rinnalle vain jos kävelin ympäri kotia ja lauloin samalla jotakin vauhdikasta laulua. Hilmaa on suostuteltu myös rinnalle niin, että äitini on tanssinnut, taputtanut ja laulanut samalla kun minä imetän. 

Rintaraivareiden takia olin jo voimakkaasti luopumassa koko imetysajatuksesta. Mietin usein, että kauanko jaksan tätä sirkusta ja olisiko vain helpompi tarjota korviketta pullosta. Jatkoin imetystä kaikesta huolimatta.

Pikkuhiljaa Hilma alkoikin viihtyä rinnalla ja sirkustemppuja ei enää tarvittukkaan. Edelleen Hilman on hankalaa odottaa maidon herumista, vallankin ennen unille käymistä, mutta nykyisin siihen riittää jo pepun taputtelu tai pieni heijaaminen.

Nykyisin Hilma saa kaiken maidon rinnalta. Iltaisin kuitenkin nukkumaan käydessä Hilma juo maitoa tuttipullosta, jotttei taito kokonaan häviä ja näin myös minun on mahdollista käydä jossakin ja Jesse voi hoitaa Hilman syöttämisen pullolla. 

Itse koen, että imetyksen onnistumiseen meidän kohdalla tarvittiin pitkäjänteisyyttä ja tahdonvoimaa. Sain paljon tukea imetykseen äidiltäni ja Jesseltä.

Rintaruokinnan iloja on sen helppous, maito on aina sopivan lämmintä, pullojen puhtaudesta ei tarvitse kantaa huolta, maitoa on aina mukana. Tärkeimpänä koen kuitenkin kiintymyssuhteen muodostumisen. Koen, että äidin ja lapsen välinen rakkaus on läsnä rintaruokinnassa. Iloa ja onnea minulle tuottaa Hilman hymy, kun rinta on vielä suussa, katseet ja kosketus.

Mielestäni kuitenkaan ei ole tärkeintä miten ruokit lastasi, tärkeintä on että lapsi saa hellyttää, läheisyyttä, rakkautta ja hänen tarpeisiinsa vastataan. Monille vanhemmille voi olla ainoa vaihtoehto pulloruokinta ja myös se on täysin oikea ja rakastava tapa ravita lastaan. 

Toivotan tämän kirjoituksen myötä kaikille ihanaa imetysviikkoa ja ihanaa torstai päivää.💕